tiistai 15. lokakuuta 2013

Arkielämää Koreassa




Reilu kuukausi elämää Koreassa on jo takana ja sopeutuminen on sujunut varsin mallikkaasti. Ensimmäisten viikkojen aikana niskassa roikkunut ”turistimaisuus” on jo karissut pois ja miellän itseni tällä hetkellä jo Seoulissa asujaksi. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että olen tutustunut uusiin ihmisiin ja toisekseen sitä, että myös itsenäinen liikkuminen on muodostunut tavaksi. Joka paikkaan ei tarvitse enää kulkea kameran, vyölaukun, Karjala-lippiksen ja kymmenen muun suomalaisen perässä. Minulla ei ole mitään muita suomalaisopiskelijoita vastaan. Päinvastoin, toisinaan heidän kanssaan on ihan piristävää jakaa iloja ja suruja pölpöttämällä tätä kummallista luolamiessalakieltä. Tiettyä etäisyyttä olen kuitenkin osin tarkoituksellisestikin heihin pitänyt, sillä täällä haluan tutustua uusiin ihmisiin uusista kulttuureista. Olen tutustunut täällä ihmisiin eri puolilta maailmaa (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Australia, Kiina, Hong Kong, Taiwan, Japani, Singapore…).  

Arki muodostuu päivittäisistä rutiineista. Päivän ohjelma sovitetaan pakollisten ja ylimääräisten opintojen ympärille. Oppitunteja on joka päivä maanantaista perjantaihin klo 13.00-17.00. Aika on sikäli hyvä, että mahdolliset kotitehtävät yms pystyy tekemään aamulla virkeillä aivoilla ja toisaalta tunneille voi lähteä suoraan lounaalta. Aamiaista en yleensä erikseen nauti, vaan päivän ensimmäinen ateria on usein yhdistelmä lounasta ja aamiaista. Pikanuudeleita, takeawayta, jogurttia, banaanimaitoa, tuoremehua ja jotain makeaa. Hyvää leipää täällä ei ole ja tuoreet hedelmät ovat kalliita. Suomessa totuin säännölliseen kaupassakäyntiin 2-3 kertaa viikossa suunniteltuine ostoslistoineen, mutta täällä sellaiseen ei ole tarvetta. Kymmenen minuutin kävelymatkan säteellä on pari-kolmekymmentä ruokakauppaa, joista suurin osa on pieniä Siwan tai R-Kioskin kokoisia myymälöitä. Pelkästään 7-Eleveneitä löytyy viiden minuutin kävelymatkan sisältä äkkiseltään laskettuna kahdeksan kappaletta. Pitkälle supermarkettiin harvoin jaksan lähteä (10min kävely).

Asuntolan sijainti yliopistoon nähden on loistava. Dormi sijaitsee aivan takaportin vieressä. Tosin omat tuntini pidetään IIE:n rakennuksessa aivan toisella puolella kampusta. Asia mikä vieläkin jaksaa ihastuttaa on se, että voin poistua dormista 13.05 ja silti ehtiä 13.10 alkavalle tunnille ajallaan. Suomessa koulumatkani opiskeluasteesta riippumatta ovat aina olleet varsin pitkiä, joten siitä ei sovi täällä valittaa.

Arki-illat ovat usein melko rauhallisia. Harvemmin iltaisin minnekään kovin pitkälle jaksaa enää lähteä. Onneksi alue on täynnä ravintoloita, joista saa ruokaa n. 5000 wonin (n. 3,5 euron) keskihintaan ja takeway-paikkojakin on runsaasti. Ravintolassa syömisen ja takeawayn suhde on omalla kohdallani aika tasainen. Illallisella vaihdetaan kuulumisia, jaetaan ajatuksia ja suunnitellaan tulevaa. Itsensä ravitsemisen sijaan enemmänkin sosiaalinen tapahtuma siis. Toisinaan iltoja tulee istuttua myös kahviloissa, puistoissa ja milloin missäkin.


 명동 (Myongdong)


Opiskelujen ulkopuoliset tapahtumat painottuvat viikonloppuihin. Seoul on kaupunki joka ei koskaan nuku ja erilaisia aktiviteetteja löytyy halutessaan vaikka joka päivälle. Viikonlopunviettotapoja on onneksi muitakin kuin itsensä yökerhoissa väsyttäminen. Kaupungissa on paljon nähtävää ja tehtävää. Viikonloppuohjelma vaihtelee fiiliksen mukaan järjestetyistä vaihto-oppilastapahtumista spontaaneihin ”hei mä haluun tonne” –reissuihin. Liian suuri ryhmä asettaa tiettyjä rajoituksia joten jos oikeasti haluan jonkun paikan nähdä niin menen sinne pienemmässä porukassa. 

회기 (Hoegi)


Yliopisto sijaitsee Hoegissa, Seoulin itäosassa. Pilvenpiirtäjiä ei täällä ole, mutta kapeita katuja, 7-eleveneitä, pieniä ravintoloita, katuruokaloita ja hulluja skootterikuskeja sitäkin enemmän. Lähimmille metrolinjoille kävelee 10-15minuuttia ja raiteita pitkin pääsee muualle Seouliin helposti. Kaupungin metroverkko on maailman suurin, mutta siitä huolimatta melko helppokäyttöinen. Kuulutukset ym. tulevat useimmiten myös englanniksi mikäli sellaista tarvitsee ja opasteita löytyy joka nurkasta. Yksi ärsyttävä asia kaupungin metrosta löytyy ja se on junan saapumisesta ilmoittava sävelmä. Kuunnelkaa itse: http://www.youtube.com/watch?v=eiPMVcmIi5s . Samantyylisiä sävelmiä kuulee joka paikassa. Täällä soivat niin pesukoneet, ovet kuin välipalakoneetkin.

 한강 (joen rannalla)
 Metrossa oli muitakin





maanantai 23. syyskuuta 2013

Chuseok in Busan


I wrote this article in English because I was asked to do so. This is can also consider as a bragging post for those who decided to stay in Seoul for Chuseok ;). Sorry, no pictures here, you can find them on Facebook. There may be some grammar mistakes...but I don’t care.. Anyway, please feel free to comment.

Finally, the Chuseok week! Korean Thanksgiving, Chuseok (추석), is the biggest holiday here in Korea.  For that, we got three extra days free from the university. Usually the locals spend this time to visit their families but a group of exchange students, including me, decided to take a trip to South Korea’s second biggest city, Busan.

All trains were sold out weeks before the holiday so we had to take a bus. Early birds went there already on Tuesday, but I due to my Tuesday afternoon classes my plan was to go there on Wednesday evening.  Some locals warned us about traffic, but the bus trip wasn’t so bad after all. I tried to study little bit Korean on the bus. The Guesthouse was really awesome. Close to the beach, close to the station and no strict rules unlike in our dorm here in Seoul. Lobby-kitchen-lounge was great, as well as the shower. Our room was small 6-bed dorm without any luxuries.  I shared a room with another Finnish guy, a Finnish girl, a Singaporean guy and two German girls. Thanks again for patience ;).

Soon after check-in we went to the beach. The beach wasn’t far, maybe 5 minutes of walk from the guesthouse. First we got some drinks from the 7-eleven and then we were just hanging around and talking with each other. And drinking. Some of us more, some of us less. I also faced a few quite unexpected situations. I was having a conversation in Swedish with another exchange student from Iran. People started to disappear until there were only four of us who decided to say awake to see the sunrise. Unfortunately it was cloudy and we couldn’t see the sun at all. We went back to the house and made some breakfast. It’s always so fascinating to have a breakfast before you go to sleep. I was the last man standing and I went to bed at 8.30 am.

Next day I woke up at 10am. I had eaten breakfast already so I wasn’t hungry any more. Usually I don’t like swimming, but that day was so hot that the ocean felt tempting. Actually, that was the first time in almost ten years in the sea. It was nice and the water was warm, but I couldn’t be there long without getting sunburnt. Later that day we went to TGIF for burgers. Oh my god, that burger was great! Bacon, cheese, beef, onion rings, french fries…I like Korean food but sometimes I just miss 양식 (=western food) too much.

After lunch we went to see those tall buildings near to Haeundae Beach. We were supposed to find some sort of skyline bar at the top of one of those buildings, but they were all closed because of the national holiday. However, we managed to get in some skylounge and the views from there were great. After that, we walked through a park next to Haeundae Beach. Later at night….back to the beach, of course. This time I went to bed earlier, but…

…at 5 am my Australian neighbour decided to start playing drums and guitar. I woke up, but I wasn’t angry or tired. Then one lovely Danish girl served me a breakfast and I went back to bed for a while. So, Friday was the day we went to the mountains. First we were only supposed to climb up a closest peak and come down by cable car. Ten of us started the journey but only five of us reached the top. However, that wasn’t enough for us. We decided to hike to the higher peak in very rough terrain. Hiking was great and the view from the peak was awesome.

Unfortunately I had some problems on the way. First I had some ankle pain that slowed me down a bit. I didn’t remember to bring good hiking shoes to Busan. After reaching the highest peak we started to climb down. On our way down, my energy levels went down quickly and I felt weak and dizzy. Last few kilometres were really hard for me and I almost fainted in the bus. The bus took us to the subway station and my friends were looking for a restaurant. I was tired and I decided to buy a chocolate bar and head back to the dorm to sleep. Very soon I faced another problem: I had absolutely no idea where our guesthouse was! I took a subway to the larger transfer station. However, then I just decided to jump off the train at some random station and I went to sleep on empty bench. The locals sleep on the streets, so why wouldn’t I do that as well? This quick 30min power-nap gave me enough energy to think. Then I went outside to grab some street food and I got back to Haeundae.

As always, there was the beach party going on and eventually I had a good night once again. Almost all the exchange students were there. Once again I was supposed to go bed early and I actually managed leave them at 1 am but I didn’t get to the bed for a 3 hours because I met another group of exchange students from all around the Latin America. Actually everyone was speaking Spanish except me.

Saturday, the last full day in Busan. My friends asked me to go shopping, climbing up to Busan tower or to go to swim. I wanted to take one day totally on my own. I walked to the subway station and took next train that was coming. I didn’t know where it would go. I transferred to other line and went somewhere near Busan City Hall. There I was just walking around without destination.  Then I ate…something interesting and went back to the station. While waiting for the train, I talked with a Korean girl who sat next to me. We had minor language barrier but it could’ve been worse. Then the train came and we went to different directions.

Sunday. Nothing happened. Except the air conditioner broke down on a bus trip. So we waited for a replacement bus in the middle of the highway more than an hour. Finally, it was nice to be back at home.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Ensikosketus korealaiseen ruokakulttuuriin


Ensikosketus korealaiseen ruokakulttuuriin



Ensimmäiset pari viikkoa on jo kohta takana ja alkushokki alkaa kohta jo laantumaan. Tällä kertaa avaan hieman korealaista ruokaa ja ruokakulttuuria.

Ennen Koreaan saapumistani en ollut koskaan syönyt korealaista ruokaa. Google, televisio ja sosiaalinen media olisi ollut täynnä tietoa siitä, mutta en halunnut pilata jännitystä. Lentokoneruoka tunnetusti ei sitä maailman maukkainta ole, joten hyvin nopeasti asuntolaan kotiutumisen jälkeen lähdin etsimään paikallista ruokaa.  Sitä ei onneksi tarvitse täällä kovin kaukaa etsiä, sillä muutaman minuutin kävelymatkan päässä kämpiltä löytyy kymmeniä ruokapaikkoja. 
Aivan asuntolan kupeesta löytyi nakkikioskin näköinen koju, jossa oli kuvia erilaisista annoksista. Tilaus onnistui lopulta varsin hyvin. Paitsi, että minulla ei ollut hajuakaan, että mitä tuli tilattua eikä myyjällä ollut hajuakaan siitä, että mitä minä olisin halunnut tilata. Ojensin hänelle setelin ja nyökkäilin. Sain jonkinlaisen vohveliannoksen. Oli hyvää. Myöhemmin illalla kiertelimme kämppiksen kanssa lähiseutua kävellen ja kävimme hakemassa pizzat, jotka olivat…no, sanotaanko, että ei tämä nyt ihan mikään Italia ole.

Seuraavana päivänä pääsimme ensimmäisen kerran kunnolla kokeilemaan korealaista ruokaa kun yliopisto tarjosi meille lounaan paikallisessa ravintolassa. Paikallisten tapojen mukaan sisälle ei ollut asiaa kengät jalassa ja ruokailu tapahtui lattialla matalan pöydän ympärillä. Korealaiseen tapaan omia annoksia ei tilata, vaan kaikki pöydässä jaetaan. Ruokana oli jotakin lihapitoista ja eipä siinä ollut sinällään mitään valittamista. Illallinen puolestaan nautittiin buddyn johdolla eräässä paikallisessa barbeque-ravintolassa, joka on tähän asti paras ruokakokemus tällä reissulla.
Korealaisen BBQ-ruokailun  hienouksia on se, että liha valmistetaan vasta pöydässä. Tällä kertaa tarjolla oli naudanlihaa (불고기) sekä jotain pekonintapaista (삼겹살), lisukkeita unohtamatta.  Tätä voisin syödä vaikka joka päivä.

 Kuva 삼겹살


Paikalliset pelottelivat meitä länsimaalaisia tietyistä mauista joihin emme ole tottuneet. Esimerkiksi korealainen makea pontikka soju (소주)  tai Korean kansallisruokana tunnettu hapan ja mausteinen kaaliruoka Gimchi (김치) . Molemmat menevät, vaikkei niitä nyt kovin kulinaristisina herkkuina voi pitääkään. Paikallisten suosittu drinkki on sekoittaa olutta ja sojua. Jone Nikulan sanoin: Hyi helvetti! Ei jatkoon!


Meriruokia olen syönyt tähän mennessä kahdesti. Kalaruokien suosio kuulemma painottuu enemmän Busanin ja muiden rannikkokaupunkien suuntaan, mutta löytyy sitä myös täältä Seoulista. Ensimmäisenä viikonloppuna söin mustekala-nuudeli-vihannes-chili –ruokaa, jonka nimeä en valitettavasti nyt muista. Toisella kerralla kävimme eräässä kalaravintolassa nauttimassa paikallista kalaa, osa paistettuna ja osa raakana. Raaka suolaamaton valkoinen kala ei itsessään maistu oikein miltään, mutta soija- ja chilidipin kanssa sitä söi mielellään. Tuossa samassa ravintolassa maistoin toistaiseksi ainoan kerran jotain sellaista mitä en saanut alas. Paikallinen tarjoilija kasasi minulle johonkin isoon salaatinlehteen nyytin, jossa oli kalaa, chiliä, maissia, tofua ja raakaa valkosipulia.  Viimeksi mainittu sai aikaan oksennusreaktion.

Mustekalaa, nuudeleitä ja vihanneksia
Kalaa


Ensimmäisten viikkojen aikana läheinen takeaway-ravintola on muodostunut jonkinasteiseksi vakiopaikaksi. Palvelu on erittäin nopeaa, annoksen saa käsiinsä minuutin päässä maksamisesta, ruoka hyvää ja ennen kaikkea edullista. Annosten hinnat vaihtelevat 3000-5000 wonin (n. 2 - 3,5 euroa) välillä. Arkiruokailuun helppo valinta. Tätäkin kirjoitettaessa lautasella on kahden lihan annos 고기고기 도시락

Takeaway-food

Noin puolitoista viikkoa saapumisen jälkeen koskin ensimmäistä kertaa haarukkaan ja veitseen. Ennen Koreaan lähtöä en ollut juurikaan puikoilla syönyt, mutta kepeillä oppii sohimaan melko nopeasti. Täällä tuli myös mielenkiinnosta kokeiltua korealaisia sandwichejä, joita saa paikallisista SevenEleveneistä 1600-2000 wonilla (1,1 - 1,3eur). Eivät nuo oikeaa ruokaa korvaa, mutta toisinaan menevät näppäränä välipalana.

섄드위치



perjantai 6. syyskuuta 2013

Ensimmäiset päivät


Ensinnäkin pahoittelut siitä, että tämä päivitys tulee viikon myöhässä. Kirjoitin suurimmaksi osaksi tämän jo ensimmäisenä viikonloppuna, mutta täällä arjen hektisyys pitää huolen siitä, ettei vapaa-aikaa ole liikaa tuhlattavaksi.

Ensimmäiset päivät:

Lento AY0041 Helsinki-Vantaalta kohti kaukaista Koreaa lähti  kello 17:30 Suomen aikaa. Lennosta itsessään ei ole mitään kovin hohdokasta kerrottavaa. Tällaiselle kaksimetriselle hujopille ahtaassa sillipurkissa kyykkiminen ei niitä kaikkein mukavimpia kokemuksia ole. Leffatarjonta ei kovin häävi ollut, katsoin kuitenkin elokuvan The Place Beyond The Pines ja lopun aikaa tuijotin reittikarttaa.

Perillä viimeinkin, voi ottaa iisimmin. Vaihto-oppilaiden vastaanottopaikka oli sovittu Mäkkäriin (맥도날드) aivan saapuvien lentojen ulostuloportin viereen. Vastaanottavan yliopiston väkeä ei näkynyt mailla eikä halmeilla, mutta kyseisen roskaruokaravintolan edessä parveili epämääräisen joukko eksyneen näköisiä länsimaalaisia. Nopeasti selvisi, että he olivat myös suomalaisia, matkalla samaan yliopistoon. Samaan porukkaan lyöttäytyi myös muunmaalaisia samalla Finskin (jatko-)lennolla saapuneita opiskelijoita.

No, ei siinä kauaa mennyt kun paikalle saapui pari paikallista opiskelijaa, jotka opastivat meidät bussiin. Bussimatkalla alkoi ensimmäisen kerran tuntumaan siltä, että mihin helkuttiin olen tullut. Koko vajaan kahden tunnin bussimatka kentältä yliopistolle oli maisemiltaan samantyyppinen: talo, talo, talo…
Lopulta bussi pysähtyi…jonnekin. Meidät komennettiin dösästä ulos ja takaisin sisälle. Meidät jaettiin ryhmiin ja ystävälliset oppaamme ohjasivat meidät asuntoloihimme. Oma dormini sijaitsee aivan kampusalueen vieressä, mutta emme tienneet sijaintia vielä tuolloin ja oppaamme oli ihan yhtä eksynyt kuin me, joten kiersimme pienen lenkin. No, mukavahan siinä oli kävellä. Mitä nyt satoi vettä ja oli matkalaukkuja roudattavana, mutta eipä tuo nyt juuri haitannut. Paikalliset tuutorimme halusivat puoliväkisin kantaa meidän laukkujamme osan matkasta.

Dormitory I-House I...

Asuntolaan pääsimme sisälle lyhyen odottelun jälkeen. Siinä odottelun lomassa tutustuin naapureihini, jotka olivat saksalaisia ja ranskalaisia. Dormi itsessään on melko vaatimaton. Yksi huone, jossa kaksikerroksinen punkka, kaksi työpöytää, pieni vaatekaappi, jääkaappi ja pesukone. Viimeksi mainitun löytäminen oli positiivinen yllätys. Löytyipähän tästä myös oma WC. Kokoa sillä on alle 2 neliömetriä ja sieltä löytyy pönttö, suihku sekä pesuallas. Sisäänpäin kääntyvä vessanovi on tuon kokoisiin saniteettitiloihin myös melko mielenkiintoinen ratkaisu. Lämpimästä vedestä ei ole tietoakaan, mutta kaikkeen tottuu. Kuvassa näkyy myös suuri ikkuna. Tosin ainoa mitä sieltä näkee, on viereisen talon tiiliseinä noin metrin päässä.
...ja kuva huoneesta.

Kulttuurieroja ylistettiin ja peloteltiin ennen reissuun lähtöä. Korealaisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys on omaa luokkaansa ja jo ensimmäisinä päivinä minulle tapahtui asioita joita en ikipäivänä voisi kuvitella tapahtuvan Suomessa. Saapumispäivä oli sateinen (mutta onneksi sentään lämmin) ja ainoa asia minkä olin unohtanut matkalaukkuun pakata oli sateenvarjo. Kamojen purkamisen jälkeen sade hetkeksi taukosi ja lähdin kävellen kiertelemään asuntolan lähiseutuja. Kuinkas ollakaan, sateeton hetki ei kauaa kestänyt ja vettä alkoi satamaan kuin Esterin ahterista. Hakeuduin nopeasti sateensuojaan läheisen autokatoksen alle. Muutaman minuutin odoteltuani tuntematon korealainen tulee luokseni juttelemaan ja kysyy, että odotanko jotakuta vai pidättelenkö vain sadetta. Vastasin, että olin juuri muutama tunti sitten saapunut Koreaan ja odottelen sateen taukoamista, jotta löydän takaisin asuntolaan. Kyseinen korealainen tarjosi minulle sateenvarjokyydin asuntolani läheisyyteen, vaikka se oli noin kilometrin täysin toisessa suunnassa minne hän oli matkalla. 

Asuntolaan päästyäni huoneeseeni oli ilmestynyt myös huonekaveri, joka paljastui myös suomalaiseksi. Yliopiston tapana on ilmeisesti ollut jakaa huoneet kansalaisuuksittain. Aikaisemmin paikalle saapuneena olin varannut alapunkan. Kämppiksen kohtaloksi koitui suoraan ilmastointilaitteen alla oleva yläpunkka. Edellisyö meni yölennon vuoksi valvoessa eikä ensimmäinen yö Koreassakaan ollut helppo. Suomalainen ei ole tottunut tällaiseen kuumaan ja kosteaan ilmastoon. Ilmastointilaitettakaan ei voinut pitää koko yötä päällä, koska muuten olisi ollut liian kylmä.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä vaihto-oppilaille oli järjestetty sarja erilaisia orientaatiotapahtumia. Alkuun paikallinen kansainvälisten asioiden hoitaja toivotti meidät tervetulleeksi kaupunkiin ja yliopistoon. Ensimmäisessä orientaatiossa meille kerrottiin taustoja yliopistosta, Seoulista, Koreasta ja opiskelusta yleensä. Meille esittäytyi muitakin puhujia, muun muassa joku Seoulin ulkomaalaisia avustavan järjestön vetäjä. Päivällä tapasimme myös omat ”buddyt” eli suomeksi sanottuna tuutorit. Buddyt esittelivät meille kampusta ja kertoivat tärkeitä vinkkejä paikallisista tavoista, opiskelukulttuurista ja niin edelleen. Yliopisto tarjosi meille ensimmäisen lounaan eräässä paikallisessa ravintolassa, jonka jälkeen orientaatio jatkui. Rehellisesti sanottuna väsymyksestä johtuen en muista puoliakaan orientaatiossa käsitellyistä asioista.
Kyung Hee University (경희대학교)

Myöhemmin illalla menimme nauttimaan illallista niinikään paikallisessa ravintolassa. Paikallisesta ruuasta, juomasta ja opiskelusta itsessään kirjoittelen lisää myöhemmin. Ruuan jälkeen oli tarkoitus lähteä johonkin kuppilaan, mutta kahden ja puolen vuorokauden valvominen otti miehestä voiton.